Ritva Juhola oli pitkänlinjan harrastajateatterilainen ja muistamme hänet jo 90-luvulta kansalaisopiston näytelmäpiirin ajoista sekä armoittetuna runonlausujana.

Ritva oli perustamassa Padasjoen harrastajateatteria ja Padasjoen kesäteatteria. Ensimmäisessä kesäteatterinäytelmässämme hän näytteli luontevasti Oprin pääroolin sujuvalla Karjalan murteella.

Vuosiin mahtuu monenlaisia hahmoja ja kaikkia yhdistää se miten nopeasti Ritva omaksui ja heittäytyi aina täysillä rooliinsa. Vain muutamia mainitaksemme: Talvinäytelmässä ”Orkesteri” vuonna 2002 hoippui huppelissa olevana viulistina. Kesäteatterit: ”Kyläkauppa” 2004, jossa hän etsiskeli karannutta Murre
koiraansa piippu suupielessä, ”Malja uudelle elämälle” 2005 esitti raivostuvaa golffaaja, ”Kuin tuhka tuuleen” 2018, jossa hän oli mustapukuinen, lierihattuinen, aurinkolasit silmillä, ase rintataskussa kuljeskeleva Bodyguard ja pikkujoulupläjäyksessä 2020 hän oli vaipassa jokelteleva vauva Litva Olvokki,
jonka roolin hän täydensi nappaamalla tekohampaat pois suustaan kun me muut asettelimme hammassuojia. Toki oli niitä hienojen rouvien roolejakin , mutta kertoi tykkäävänsä vähän rosoisemmista, niissä kun oli sopivasti haastetta.

Viime vuosina toivoi pienempiä rooleja ”kun en viittis enää opetella vuorosanoja” ja sanoi tulevansa mukaan jos löytyy rooli keinutuolissa sukkaa kutovana mummuna ilman vuorosanoja.

Oli hienoa, että Ritva jaksoi myös näytellä vielä kesäteatterimme juhlavuoden näytelmässä kesällä 2021, joka jäikin hänen viimeiseksi esiintymisekseen. Hänelle ojennettiin Padasjoen harrastajateatterin kunniakirja numero 1 pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta teatterimme hyväksi. Hän on myös saanut
Suomen harrastateatteriliiton hopeisen ansiomerkin.

Ritva oli mukana talkoissa, reissuissa, juhlissa ja niissä backstagen keskusteluissa, joissa naurettiin vedet silmissä ja parannettiin maailmaa ja siinä samalla itseämme.

Ritvan voimien heikentyessä ja muutettuaan Vääksyyn palvelutaloon, ilahdutimme häntä ennen joulua sketsiesityksellä hänen luonaan. Nauroimme yhdessä, mutta pohjavireenä oli kuitenkin suuri suru.

Suruviestin saapuessa sytytimme teatterilla kynttilän ja pidimme hiljaisen hetken. Kesken hiljaisuuden väliovi sulkeutui hiljaa kiinni ja silloin tiesimme, että Ritva kävi jättämässä meille jäähyväiset.

Jäämme kaipaamaan avarakatseista, rempseää, huumorintajuista ja ennen kaikkea rakasta Ritva- ystäväämme.

Teatterilaiset